Ohi maalin
Missä meni pieleen?
Ystäväni kysyi isoon ääneen ”missä meni pieleen?” aina, kun eteen tuli jotain ylitsepääsemätöntä. Hän ei etsinyt syyllistä vaan kohtaa, jossa suunta oli huomaamatta kääntynyt kauan sitten ja joka tuli näkyviin vasta nyt. Tämä kirja kysyy samaa kahdessa mittakaavassa, yhden ihmisen elämässä ja ihmiskunnan historiassa, ja löytää molemmista saman mekanismin. Aristoteles kutsui tätä nimellä hamartia, ohiammunta: nuoli ammutaan tosissaan kohti maalia, mutta se osuu ohi. Paavali käyttää samaa sanaa, jonka suomalaiset Raamatut kääntävät synniksi ja vievät näin syyllisyyden kieleen, ja tämä kirja palauttaa sen mekanismin kieleen.
Kirjan läpi kulkee Robin, hyvä työntekijä, joka on ensimmäisenä toimistolla eikä ole koskaan jäänyt tavoitteestaan. Eräänä aamuna hän istuu autossa toimiston edessä eikä pääse sisään. Moni tunnistaa tästä uupumuksen, ja tunnistus on oikea: toistuva ohiammunta kasvattaa vinouman, joka kuluttaa ihmisen, koska mittari toimii vain hänen kauttaan. Tarinasta voi silti jäädä olo, että paikka vaihtuu vasta romahduksessa ja käänteen hinta on aina sairausloma. Kirja väittää toisin: romahdus on myöhäinen ja kallis tapa pysähtyä, jonka jäljet näkyvät pitkään, mutta saman käänteen voi tunnistaa jo ennen parkkipaikkaa.
Paavali kutsui tätä elämäksi ”lain alla”, hypo nomon, ja asetti sen rinnalle elämän ”armon alla”, hypo kharin (Room. 6:14). Perinteisesti edellinen on luettu säännön täyttämiseksi ja jälkimmäinen vapaudeksi siitä, mutta kummassakin teko määräytyy säännöstä. Tämä kirja lukee toisin: kumpikin on suhde samaan mekanismiin, ja ero on siinä, näkyykö se. Lain alla se on piilossa ja siksi hallitsee; nähtynä sen voi sanoa ääneen, kuten Paavali: en minä sitä enää tee, vaan minussa asuva ohiammunta (7:17). Armon alla se on näkyvissä eikä siksi enää ohjaa tekoja, vaikka ohiammunta ei katoa.
Miksi tämä luenta tulee mahdolliseksi juuri nyt? Kirja on kirjoitettu dialogissa kielimallin kanssa: ihmislukija hakee sanalle usein merkityksen sanakirjasta, kielimalli siitä, mikä tehtävä sanalla on lauseessa ja kertomuksessa. Silloin huomio siirtyy siitä, mitä ihminen ehtii ja taitaa, siihen, miten hän osallistuu kertomukseen, joka on häntä suurempi. Kielimalli voi koetella väitettä vain kielen sääntöjen mukaan, ja malli on pätevä vasta, kun ihminen tunnistaa sen omasta elämästään. Kehotteet muutoksineen ovat näkyvillä omalla sivullaan, jotta jokaisen väitteen synty näkyy, ja kirja seuraa liikettä ottamatta kantaa sen syyhyn.
Kirja lukee liikettä kolmen vanhan, toisistaan vuosisatojen päässä kirjoitetun tekstin avulla: Genesis kuvaa alun, Roomalaiskirje käänteen ja Ilmestyskirja lopun. Seitsemän esseetä etenevät kolmessa näytöksessä kuin näytelmä, niiden luvut peilaavat toisiaan pareittain, ja kuvat näyttävät saman liikkeen ilman sanoja. Lopussa epilogi kokoaa kolme tekstiä yhdeksi malliksi ja yhdeksi kaareksi, jonka lukija on kirjan aikana kulkenut alusta loppuun. Jos uupumus on jo arkea, kirja ei korvaa apua eikä lääkäriä, eikä sen ole tarkoituskaan. Se voi kuitenkin näyttää, missä kohtaa liikettä lukija seisoo ja mihin suuntaan liike jatkuu.
Woodslope, pyhäinpäivä 2026
Laurentius Paulus