Ovi

Prologi avasi oven kysymyksellä ”missä meni pieleen?”, ja kirja on kulkenut sen läpi kolmen vanhan tekstin ja yhden ihmisen, Robinin, avulla. Matkan aikana tekstit ovat näyttäneet kolmelta eri mallilta: kielen syntymältä Genesiksessä, lain alla elämiseltä Roomalaiskirjeessä ja kaupungin kaatumiselta Ilmestyskirjassa. Lopulta ne ovat yksi malli, jonka kolme vaihetta seuraavat toisiaan välttämättä sekä yhden ihmisen että koko ihmiskunnan mittakaavassa. Ensimmäinen vaihe kertoo, miten ohiammunta alkaa, toinen, miten sen vinouma kasvaa, ja kolmas, miten sen valta päättyy. Näin ovi, joka prologissa avattiin, suljetaan nyt perässä.

Ensimmäisessä vaiheessa ihminen tulee kieleen ja alkaa tähdätä. Hän nimeää eläimet, saa ensimmäisen rajan ja näkee itsensä ulkoa, kuin peilistä, ja samalla tavoitteesta tulee jotain, mitä täytyy turvata. Turvaamisesta alkaa ohiammunta: tähtäys siirtyy maalista keinoon, jolla maali pidetään, eikä kukaan tarinan sisällä näe sitä. Genesis kertoo tämän puutarhassa kahdessa lyhyessä luvussa, ja sama järjestys toistuu jokaisen puhumaan oppivan lapsen elämässä ja ihmiskunnan varhaisessa historiassa. Kysymykset ”Missä olet?” ja ”Kuka sinulle kertoi?” jäävät auki odottamaan lukijaa, joka tunnistaa niistä oman paikkansa.

Toisessa vaiheessa ohiammunta koetaan sisältä, ja historiassa sen vinouma kasvaa liian suureksi. Roomalaiskirjeen luku 7 kuvaa ihmisen, joka näkee elävänsä lain alla ja sanoo sen ääneen: hän haluaa hyvää eikä saavuta sitä (7:19), ja nähtynä mekanismi ei enää hallitse. Luvuissa 9–11 sama liike näkyy kansojen mittakaavassa, kun Israelin kompastus avaa tarinan kaikille kansoille ja vinouma kasvaa niin suureksi, ettei sitä voi korjata siitä, missä seistään. Robinin parkkipaikka on tämän vaiheen yksityinen muoto, ja aikamme huuto on sen yhteinen muoto. Kummassakin kovempi yrittäminen vain kiihdyttää sortumaa.

Kolmannessa vaiheessa vinouma ratkeaa, mutta ei paremmalla suorituksella. Ilmestyskirjan kaupunki kaatuu sisältä, koska se kuluttaa sen, mitä suojelemaan se rakennettiin, ja sama kaatuminen vapauttaa ne, jotka se kulutti. Ratkeaminen on paikan vaihdos: mekanismi tulee näkyviin, ihminen seisoo kertomuksen eikä omien mittareidensa varassa, ja ohiammunta menettää valtansa, vaikka se ei katoa. Paavali kutsuu tätä paikkaa nimellä en Khristō, elämäksi armon alla, ja Ilmestyskirja kuvaa sen kaupunkina, jonka vettä ei voi ostaa. Tunnistaminen on ovi tähän paikkaan, ja se on auki jo ennen romahdusta.

Ystäväni kysymykseen, jonka hän esitti niin monta kertaa, on nyt vastaus: mikään ei mennyt pieleen. Ohiammunta, joka alkoi kielen mukana ja tuli näkyviin vasta, kun sen vinoumaa ei enää voinut ohittaa, on osa juonta, yksilön ja historian tasolla. Kun kysymyksen ”missä meni pieleen?” ovi sulkeutuu, aukeaa toinen, ja katse kääntyy menneestä tulevaan. Jos ohiammunta on juonen muoto, juoni näyttää myös, mihin suuntaan liike jatkuu, vaikka se ei kerro, mitä tapahtuu. Toisen oven kynnyksellä kysytään ”missä me nyt seisomme?”, ja siitä alkaa sarjan seuraava kirja.